sunnuntai 4. kesäkuuta 2017

Koekausi alkaa, än...yyy...tee...!

Kesäkuun alussa Ouluun yhä odotellaan lehtiä puihin ja aiemmin tällä viikolla saatiin raekuuroja. Viileyden puolesta maastotreenejä on ihan ok pitää, mutta lumen katoamista oli tympeä odotella pitkälle vapun yli :P  Nyt kuitenkin on treenikausi jo hyvää vauhtia meneillään ja ensimmäinen koekin jo nurkan takana eli viikon päästä!

Lähdemme  tulevana sunnuntaina Kaidan kanssa uudelleen koettamaan onnea haun ykkösluokassa. Viime vuoden koe toki poiki HK1-koularin kakkostuloksella, mutta räpistelyksi mennyt umpipiilon ilmaisu ja nollille jäänyt esineruutu kaipaavat revanssia. Viikon päästä selviää, onko toukokuun ja nyt kesäkuun alun treeni tuottanut tulosta!


Maaston osalta ollaan nyt hiottu erilaisten piilojen ilmaisua sekä yliheittoja. Ostamani kompostikehikko on saanut leikkiä umpipiiloa moneen otteeseen ja paikoin ollaan voitu käyttää puisia/vanerisia mökkipiiloja. Isojen kiinteiden piilojen saanti hakumaastoon on vain aika työlästä, joten piilojen variointi on jäänyt heikommaksi kuin olisin toivonut. Täytyy toivoa että Kaida nyt kuitenkin paremmin tajuaa ilmaista myös sellaisen piilon, josta se ei suoraan näe/kuule/haista ihmistä.

Myös esineruutua on treenailtu ahkeraan ja nimenomaan vierailla esineillä. Kaidalla yleensä kyllä ennen pitkää esineet aina löytää ja tuo ne nätisti, mutta sen työskentely on edelleen turhan verkkaista ja epäjärjestelmällistä. Sitä täytyy yrittää vielä petrata tässä ennen koetta. Vinkkejä otetaan vastaan!

Tottispuolella on jouduttu kylmän ja lumisen toukokuun takia odottelemaan luvattoman kauan ulkokenttien sulamista ja kuivamista. Olemme nyt vain pariin kertaan päästy tekemään ulkona täyttä tottiskaaviota. Noudot hyppyesteen ja A-esteen osalta jännittävät, koska viime kokeessa Kaida aika yllättäen kiersi A-esteen paluumatkalla kapulan kanssa. Lisäksi eilen hieman alle metristä hyppyä treenatessamme huomasin, että se hyppää nyt takajalat supussa. Kotonakin koplatessa sen selkä ja kyljet ovat olleet jumisen oloisia, joten se luultavasti vaikuttaa hyppytekniikkaan. Onneksi meillä on tiistaille varattu aika koiruimalaan ja sen jälkeen hierontaan, niin saadaan toivon mukaan lihakset vetreiksi viikonlopun kokeeseen :)

Saapa nähdä miten viikon päästä käy! Ei edelleenkään ole turhan valmis olo, mutta ainakin nyt ollaan osattu hioa oikeita juttuja ekan kokeen perusteella. Vielä kun ohjaaja keksisi keinon päästä eroon lamaannuttavasta koejännityksestä, niin voisi odotella koetta vähän rennommin mielin...


Kuvat: Katja Pesonen 2017.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti