maanantai 7. toukokuuta 2018

Kesä lähestyy

Lumet sulavat vauhdilla ja lämpötilatkin pikkuhiljaa ovat alkaneet nousta kohti keväisiä lukemia. Näin talven jälkeen uudelle kotiseudullemme aukeaa melkoinen määrä uusia ulkoilumahdollisuuksia, kun hiihtoladut vaihtuvat pururadoiksi ja metsistä paljastuu koko ajan uusia polkuja tallattavaksi. Kesäkaudella Kaidan lenkkipolut siis moninkertaistuvat talveen nähden! Vielä kun kevään sulamisvedet kuivuisivat pois, niin ei tarvisi varustautua metsäpoluillekin kahluusaappailla :D



Kaidan kanssa on ehditty nyt kahdesti käydä hakutreeneissä. Tosin nyt kun vaihdamme ilmaisun rullista haukkuun, on treenit olleet lähinnä haukuttamista ilman varsinaista hakutyöskentelyä. Hyvin näyttäisi ääntä neidistä irtoavankin, katsotaan saadaanko ilmaisu tälle kesälle vielä koekuntoon! Ensi viikonloppuna on vaihteeksi näyttelyhommia Oulussa, jota ennen käytiin tänään hierojalla aukomassa pomppivan hollantilaisen jumeja takapäästä.


Nuuttikin on pysynyt pirteänä lumien lähdöstä huolimatta. Mutta kuten aavistelinkin, niin sulalla maalla kävely on alkanut viime kesän tavoin kuluttaa karvaa ja ihoa takavarpaiden syrjistä Corgipapan takapää jatkaa myös heikkenemistä: se ei juuri itse enää varaa takajaloille painoa, vaan lenkit hoidetaan remmillä takajalkojen alta tukien. Ja mitä vähemmän koira itse takajalkoja yrittää käyttää, sitä heikommaksi sieltä käy lihaksisto. Tuettuna Nuutti kyllä yritti eilenkin iltapisujen yhteydessä laukata Kaidan perässä pihamaalla. Liikkumisinto tuntuu olevan kausittaista, mutta yleisesti toki vanhuksen liikunta on vähentynyt todella radikaalisti esimerkiksi vuoden takaisesta.

Huomenna menemme käymään eläinlääkärillä. Kaidalle pitää ottaa rokotukset ja samalla tehdään Nuutille terveystarkastus ja laserhoitoa takapäähän. Toivon myös eläinlääkäriltä rehellistä arviota Nuutin tilasta. Pelkään että itse sitä sokeutuu koiran tilanteelle, kun sitä seuraa 24/7. Mieluummin sitä tietenkin päästää vanhan kaverin ikiuneen vähän liian aikaisin kuin liian myöhään. Mutta hirveän vaikea on myös itse päättää, että milloin on se aika, kun koira itse ei juuri ole moksiskaan tilastaan vaan nukkuu, syö ja komentaa talossa normaaliin malliinsa. Ja  toki kun rakkaasta ensimmäisestä koirasta kyse, niin tietysti sitä tarttuu kaikkiin oljenkorsiin, jolla koiran vielä saa pitää luonaan. Vaikka kuinka järkeilisi, että nyt on järkevä aika miettiä lopetusta, niin silti seuraavalla ulkoilulla koira onkin niin pirteästi liikkeellä, että eutanasiamietteet unohtaa taas hetkeksi. Nämä ovat niitä vaikeita päätöksiä, jotka joudumme aina ennen pitkää maksamaan näiden karvaisten kumppaneidemme rakkauden jakamisesta <3

Mikäli meillä kaksilahkeisilla ei olisi tämä toukokuu niin täynnä hankalia työaikoja ja muita menoja, niin olisimme varmaan harkinneet lopetusaikaa jo nyt toukokuulle. Mutta katsotaan sormet ristissä onko huomenna tohtorilla vielä ideoita, että mitä voisimme hoitona kokeilla Nuutille! Laserhoidolla ja lääkityksillä voidaan onneksi vaikuttaa lihaskipuihin, joita takapäähän ja selkään voi kertyä. Pääasia  että Nuutti saa elellä kivuttomana oloneuvoksena vielä sen aikaa, mitä sillä on päiviä jäljellä.

maanantai 19. maaliskuuta 2018

Uuteen kauteen heräilyä

Talvikuukaudet ollaan koirien kanssa menty talviunilinjalla. Kaida on saanut tehdä harvakseltaan pientä tottispätkää lenkityksen yhteydessä, mutta muutoin emme ole treenanneet yhtään mitään. Välillä tämä meidän lorviminen on ihan hävettänyt, kun olen esimerkiksi facebookin kautta seuraillut koiratuttujen treenipäivityksiä pitkin talvea. Kaida on kuitenkin sopeutunut ongelmitta treenitaukoon. Tottistelun sijaan olemmekin keskittyneet purkamaan energiaa pidemmillä lenkeillä joko jalan tai hiihtäen.

Mutta koska kevätaurinko alkaa pikkuhiljaa lämmittämään ulkona, on alettava muistelemaan treenijuttujakin. Osallistuin lauantaina 17.3 Limingan Dogantti-areenalla pidettyyn Jari Keinäsen tottisseminaariin Kaidan kanssa. Ajattelin että voisimme alkaa näin vuoden ekojen treenien kunniaksi heti hioa tottiksesta muun muassa tiiviyttä ja nopeutta luoksetuloon ja jääviin. Kaida olikin heti innoissaan suorittamassa tottelevaisuusliikkeitä eikä onneksi ollut unohtanut pahemmin mitään useamman kuukauden taukomme aikana. Jari osoittautui jämyksi kouluttajaksi, jonka puheista herkkänahkaisempi voisi ehkä pelästyä, mutta kaikessa koulutuksessa oli kuitenkin tärkeintä olla reilu koiraa kohtaa.

 Viime kesän tottiksissa Kaida alkoi jo painostaa ja poikittaakin seuraamisessa, mutta sitä on nyt saatu hyvin oikaistua. Kaidan seuraamisasento on parantunut, kun vain muistan kävellä rauhallisemmin ja palkata oikeaan suuntaan. Oikeastaan Keinänen ei hirveästi keksinyt parannettavaa seuraamisliikkeeseen: kuulemma Kaida seuraa jo nyt iloisesti ja tarkkaavaisesti, ilman liioiteltua kiihkeyttä tai kireyttä. Kapulan luovutus ja luoksetulo eteen Kaidalla jää hajurauon päähän, mutta siihenkin saimme hyvät vinkit. Palkkaan jatkossa luoksetulon ja kapulan tuonnin namilla, käsi kiinni treeniliivissä navan korkeudella. Näin Kaida jo tottissemman yhden treenikerran jälkeen hoksasi alkaa itse tiivistämään asentoon, ilman että minun tarvitsi peruutella, käskeä tai ohjata sitä käsillä lähemmäs. Jäävätkin tulivat kouluttajan mielestä riittävällä nopeudella ja tarkkuudella: pk-tottiksessa ei kuulemma pitäisikään kaikilla pyrkiä malinoismaiseen vauhtiin ja (yli)vietikkyyteen, tärkeämpää on koiran rento ja halukas työskentely.

Tiesin kyllä jo entuudestaan, että minulla itselläni taitaa olla treenissä enemmän opeteltavaa kuin Kaidalla. Treenatessa voisin pistää enemmän itseäni peliin mitä tulee palkkaamiseen, niin äänensävyihin, eleisiin kuin leikkiinkin. Kun koira on luonteeltaan rauhallinen ja verkkainen, niin olemalla itse samanlainen ohjaajana saan meistä tehtyä todella diesel-mallin suorittajia :D Jos itse pystyn olemaan innostavampi, niin koirakin nostaa heti virettään lisää ja tekemiseen tulee paljon energisempi sävy.

Oli positiivinen startti uudelle treenikaudelle saada mukavaa palautetta kokeneelta kouluttajalta. Olemme kuulemma mainio pari, jossa ei ole vain koira ja ohjaaja. Nimenomaan teemme työn tiiminä, jossa koira haluaa suorittaa nimenomaan ohjaajalle. Kovaksi himotreenaajiksikin minut nimettiin, mikä lähinnä tuppasi huvittamaan kun ajattelen pitkää talvitaukoammekin! xD Minulla on vain käynyt todella hyvä tuuri kun sain käsiini tälläisen koiran, joka oppii pienestä, tekee sinnikkäästi yhä uudelleen eikä välitä ohjaajan virheistä! Vaikka olen Kaidan kanssa opetellut alusta pitäen miten pk-tottista ylipäätään treenataan, niin koira on kyllä oppinut kiitettävän pienellä työllä oikeat liikkeet ilman ylimääräisiä hölmöilyjä. Kaidan kanssa ei ole tarvinnut miettiä viretilojen hienosäätöä, koiran jarruttelua tai ylimääräistä hermostumista toistoista tms. Aloittelevalle pk-harrastajalle tälläinen helppo "opetuskappale" on ollut kullanarvoinen <3

Muutama kuva maaliskuun Kuusamon reissulta :)

maanantai 12. helmikuuta 2018

Kaida 4 v. / Kaida 4 years!

Jälleen on aika juhlia! Nyt tuli junnukoirallakin täyteen mittariin neljä vuotta! En varmaan koskaan lakkaa päivittelemästä että miten nopeasti tämä aika tuntuukaan menevän. Ihan vastahan Kaida tuli meille pienenä pörröisenä naskalihampaana :D

Neljää vuotta on pidetty jonkinlaisena rajapyykkinä aikuistumiselle. Ja turkinkasvulle. Muistaakseni Kaidan emällä turkki alkoi olla täydessä mitassaan vasta nelivuotiaana, joten mekin on odoteltu poksahtaakohan Kaidalle tänä vuonna vihdoin kunnon puuhka ;) Ainakin on varaa mistä lähteä kasvattelemaan, kun turkki tällä hetkellä on hyvinkin nylkymalli. Vaikka tämän hetkinen karvanpituus onkin meille juuri optimaalinen kaikessa helppoudessaan, ei silti olisi pahitteeksi jos Kaida edes näyttelykaudelle kasvattaisi vähän lisää hapsuja. Mutta oli turkkia vähän tai paljon, on se vain niin nätti esimerkki hollanninpaimenkoirasta!

Aikuistumisen suhteenkaan emme koe tarvetta hoputtaa koiraa. Se on edelleen välillä upean pentumaisen innokas pienistäkin asioista: oli kyseessä sitten lenkillä lupa lähteä kirmaamaan ilman pantaa, uuden kepin löytäminen kotipihasta tai vanhan räsylelun kaivaminen esille sohvan alta. Nyt talvikaudella ollaan treenamiset pidetty minimissä ja lähinnä tehty pieniä tottisliikkeitä lenkkeilyn ohessa. Koiran työskentelyinto on helppo sytyttää ja siitä selvästi paistaa miellyttämishalu aina kun pitkästä aikaa se pääsee toteuttamaan käskyjä. Minulla syyhyttäisi jo päästä aloittamaan sulanmaan treenit, sillä niissä Kaida on selvästi elementissään!







Näiden neljän vuoden aikana olen ainakin oppinut sen, että koiran tai innon taitojen loppumista ei tarvitse pelätä. Kaida vetää sinnillä varmasti niin pitkälle kuin vain ohjaajalla rahkeet riittävät. Parempaa harrastuskaveria ja laumanjäsentä emme olisi osanneet toivoakaan  <3


In the nutshell in English: Kaida is having her 4th Birthday today. It´s strange how fast the time goes by! Just couple moments ago she was cute little furry ball with very sharp tooth :D

We are looking forward Kaidas fourth year. Maybe she will finally grow a longer hair? Or maybe not. In any case she is simply a beautiful example of dutch shepherd! And even though Kaida is now four years she still is playful like a puppy. She is so enthusiastic over toys (or sticks, snow, food etc) and easily self-entertained with them. These four years have proved that Kaida is a keen working dog with great motivation. She is the best training partner and family member that we could have ever hoped for!

torstai 8. helmikuuta 2018

Varustautumista talaven tulloon!

Tai no talvi ehti jo kyllä ihan kunnolla ryhmähtää Ouluunkin. Tästä talvesta on jo povattu lumekkaampaa kuin vuosikymmeniin ja pakkastakin on saatu ihan omiksi tarpeiksi heti alkuvuodesta. Tuoreiden omakotitaloasujien anti-unelma siis ;D Näillä korkeuksilla keli voi näköjään tammi-helmikuussa olla mitä vain 0 ja -25 Celsius asteen väliltä, sateet tulee siis joko vetenä tai lumena ja päivien välillä on isot lämpötilaerot.

Nuutille on luonto suonut ympärivuotisen hylkeennahkaturkin jossa ei juuri palella, mutta Kaida puolestaan vähemmän järkevästi tiputtaa kaikki pois alusvillaa myöten ennen kevään juoksujen alkamista. Alkuvuoden pakkasilla sille on siis parempi pistää takkia niskaan, jottei koira laihtuisi ihan luurangoksi yrittäessään pitää itseään lämpimänä ulkoillessa. Ostimme sopivasti Kaidalle joulukuun menestyksekkäältä Messari-reissulta JumppaPomppa-fleeceliivin, joka on mukava lisälämmön tuoja jos pakkasta on noin 10 astetta. Jos siitä kylmenee vielä, tai sää on lisäksi tuulinen, niin fleecepaidan päälle heitetään vielä PerusPomppa tuomaan extralämpöä. Pomppivaisena sorttina Kaida on ahkera saamaan selkä- ja reisilihaksensa jumiin, joten takeissa arvostaa sitä että isot lihasryhmät tulee suojattua kylmältä. Myös verkkokankainen BOT-loimi toimii hyvin PerusPompan alustakkina, mutta yksinään botista ei pakkaskeleillä juuri ole ulkona iloa.

Koiria ei runsaampikaan lumisuus ole haitannut, mutta kireimmät pakkaset ovat saaneet jopa Nuutin nostelemaan tassuja. Kaidalla anturat alkavat palella kun elohopea tippuu -20 astetta tienoille. Siksipä sille hankittiin hyvissä ajoin viime vuoden puolella fleecetossut, jottei pakolliset lenkit pakkasella menis ihan kolmijalkaisena pomppiessa. Tossut ovat pukiessa Kaidalle kauhistus, jotka jalassa se liikkuu lähinnä sohvalle turvaan. Mutta jahka hollannikas pääsee ulos ovesta, niin tossutkin lakkaavat häiritsemästä: ne jalassa se mennä viipottaisi ihan normaalit ulkolenkit, jos vain taluttajakin tarkenisi :D

Kovimmilla pakkasilla Pomppa+tossut pelastavat!
Ulkovarustuksen pukeminen on Kaidasta vähintäänkin noloa



sunnuntai 31. joulukuuta 2017

Menestystä vuodelle 2018! / Happy New Year 2018!

Vuosi 2017 alkaa olla lopuillaan. Tältä vuodelta on helppo siirtää tavoitteet piakkoin alkavalle uudelle vuodelle, koska kaikki vuosi sitten asettamani tavoitteet jäivät saavuttamatta. Niin näyttelyrintaman Ruotsin ja Norjan valioituminen, kuin pk-koerintaman HK2 ja VK1 jäivät kaukaisiksi haaveiksi. Uutta yritystä siis vuonna 2018 luvassa! Pitää toivoa että tulevana kesänä vältämme esimerkiksi kesän 2017 tassuhaverit.

Toisaalta yllättäviä onnenpotkujakin sattui. Kaidan hieno urotyö syksyllä oli ehkä vuoden kohokohta. Pieleen mennyt koekausi ei harmittanut enää, kun hollannikas osoitti todellisessa elämässä omaavansa riittävät hakukoiran elkeet! Ja äärimmäisen onnellinen olen ollut myös siitä, että Nuutti-corgi on yhä kanssamme. Moneen kertaan vuoden aikana olen ehtinyt itkeä yhteisen taipaleemme loppua, mutta niin vain corgipappa on sinnikkäästi jatkanut taivallustaan, vaikka omistajalla onkin meinannut usko loppua. Menemme jo jatkoajan jatkoajalla, mutta sitäkin arvokkaampia ovat nämä hetket olleet <3 Ensi vuodelle on edessä raskaita päätöksiä väistämättä, mutta niitä en murehdi nyt.

Tuokoon vuosi 2018 kuitenkin myös paljon kaunista ja hyvää! Olkoot ne sitten onnistumisia tai epäonnistumisia, niin kaikesta voi oppia ja luottakaamme siihen, että kaikella on tarkoituksensa.


Oikein ihanaa alkavaa vuotta 2018, toivovat Kaida ja Nuutti henkilökuntineen!


maanantai 25. joulukuuta 2017

Paljon Onnea Nuutti 10 v! / Happy 10th Birthday for Nuutti!

Niin se vain pappacorgi pääsi täyttämään pyöreitä! Tänä vuonna Nuutin takajalkojen kunto on heikentynyt hitaasti mutta varmasti, joten on todella syytä juhlaan kymppisynttäreiden kunniaksi. Luopumisen tuskaa on saatu potea pitkin vuotta jo, sillä väistämätön lähenee vääjäämättä kun corgin takaraajojen hermotus katoaa pikkuhiljaa. Sitäkin onnellisempi olen että ehdimme muuttaa uuteen kotiin ja viettää vielä yhden joulun Nuutin kanssa. Elelemme sen kanssa päivän kerrallaan niin kauan kuin Nuuttin mieli vain pysyy virkeänä eikä se kipuile takajalkojen vuoksi.

Hyvää kymmenettä syntymäpäivää Nuutille ja sisaruksilleen eli Töllimäen A-pentueelle!




 Kakun jälkeen oli vuorossa lahjapaketin aukaisu. Nuutti kävi innolla lahjapaperin kimppuun ja aikansa "isoveljen" touhua seurailtuaan Kaida haki itse itselleen joulupaperien keräyspussista itselleen palan lahjapaperia jota repiä. Ja kyllä molemmilla oli niin hauskaa ^_^




sunnuntai 24. joulukuuta 2017

Jouluterveiset! Season greetings!

Kaida ja Nuutti palveluskuntineen toivottavat ihanaa joulua ja onnellista uutta vuotta 2018!

Kaida and Nuutti wish you a very merry Xmas and happy New Year 2018!