keskiviikko 15. marraskuuta 2017

Dutch to the rescue!


Kaida lauantain tapahtumapaikoilla
Eipä sitä aina osaa arvata, millaista sattumankauppaa elämä on. Monen sattuman summana Kaida teki lauantai-aamuna (juuri ennen kuin olin lähdössä koiran kanssa reissuun Kuusamoon) tähän astisen elämänsä tärkeimmän hakulöydön! ^_^  Tarkemman kuvauksen aamun tapahtumista voi lukea nettilehdistä: Linkki Kalevan-uutiseen tai Iltalehti.

Vaikka hakukokeissa meillä on mennyt tänä vuonna surkeasti, niin tosipaikan tullen koira osaa toimia. Olen pitkään jo pohtinut, etenkin luettuani Kennelliiton julkaisemia sankarikoira-tarinoita, että mitenhän Kaida reagoisi vastaavissa tilanteissa jos sellainen tulisi kohdalle. No, nyt sitten tiedämme, että Kaida todellakin osaa reagoida: vaikka se ehkä piti ojaan sammunutta nuorukaista epäilyttävänä, niin tärkeintä että se halusi käydä tarkastamassa "piilon" eikä vain ohittanut kohdetta.

Ja mikä parasta: tarinalla oli onnellinen loppu ja potilaskin toipui täysin. Metsäojasta löytyneen pojan äiti otti yhteyttä Markoon ja he sopivat tapaamisen tälle keskiviikolle. Poika äiteineen toi Kaidalle kiitokseksi ison puruluun ja Markolle ruusukimpun ^_^ Oli hienoa saada tietää, että poika selvisi epäonnisesta reissustaan sairaalareissulla! Kaida oli tyytyväinen kun sai huomiota, rapsuja ja kepin heittelyä. Mutta kyllä voidaan taas olla ylpeitä tästä upeasta hollantilaisesta <3

Briefly in English:
Last Saturday Marko took Kaida quite early for a morning walk. They went familiar route but this time there were something very odd. Suddenly during walk Kaida started barking and pulling Marko off from the path. Kaida found an unconscious young man from the ditch. Guy was hypodermic and without proper outdoor clothing or shoes, with wet clothes. There was just +2 Celsius outside that morning. Marko managed to wake the youth up and then shouted help from the nearby park and with help of couple person they. Together they called ambulance to the scene and a bit later also the medic helicopter arrived.

Later the boys mother contacted Marko. She wanted to thank him and Kaida after they probably saved her sons life. Kaida was rewarded with big juicy bone and lots of hugs.

I quess there is no need to say that we are extremely proud of Kaida right now! <3

maanantai 30. lokakuuta 2017

Alkutalven päivityksiä

Lisäilin Kaidan luonnetestin videointeihin linkkejä Koetuloksia-sivulle. Video on kolmessa osassa, mutta pimeää huonetta lukuunottamatta lähes kaikki testinosiot saatiin tallennettua!

Ouluun on vihdoin saatu valkea maa, ja koirille se on kelvannut oikein hyvin pimeän ja märän syksykauden jälkeen. Lämpötila on pysytellyt parin plussa-asteen ja miinus viiden välillä. Toiveissa olisi, että nyt satanut lumi jäisi maahan. Iltalenkkeily on paljon miellyttävämpää lumen valaistessa maisemaa, verrattuna sulaan maahan, jolloin iltaisin ei meinaa taskulamppujenkaan kanssa erottaa mitään.
16.pvä lokakuuta
30.pvä lokakuuta

Yritämme kuntouttaa Nuutin heikkoa takajalkaa tukemalla sitä lenkkien aikana talutusremmin "henkselillä". Kevyellä tuntumalla olevan remmin ansiosta Nuutin takamus ei jatkuvasti yritä keikahtaa oikealle kankulle, joten se on reipastunut välillä tekemään pidempiä lenkkejä. Myös jalan liikerata on normaalimpi remmin ansiosta ja jalan lihaksisto on jopa vähän kehittynyt kesästä. Sisätiloissa jalan käyttö ei kuitenkaan ole vielä parantunut. Lääkitysten ansiosta lihasjumeja yms. on saatu hyvin kuriin, mutta katsotaan riittääkö lihaskunnon kehittäminen saamaan takajalkaan lisää eloa.


lauantai 14. lokakuuta 2017

Luonne testattu ja hyväksi havaittu

Kävimme noin vuosi sitten suorittamassa MH luonnekuvauksen, joten sopi hyvin että tälle syksylle hoidamme sitten luonnetestinkin alta pois. Metsästin Kaidalle testipaikan, jossa tuomarina olivat samat herrat kuin useampi vuosi sitten Nuutinkin testissä. Toinen tuomareista on arvioinut lisäksi yhden Kaidan sisaruksista, joten meidänkin tulos olisi hieman paremmin vertailtavissa.

Ajelimme siis tänään mutkin Haapavedellä, missä Haapaveden kennelseura piti kolmipäiväistä luonnetestikimaraa. Tuomareina häärivät Reijo Hynynen ja Jari Keinänen. Tapani mukaan jännitin jopa luonnetestiin menoa melkoisesti ja tämän vuoden trendin mukaan odotin testissä tapahtuvan jotain järkyttävää. Mutta ei sentään! Vaikka tuomareiden paineistus Kaidaa kohtaan olikin rajua ja Kaida vastasi uhkiin yllättävän räyhäkästi ja sillä etenkin alun kelkan kohdalla meinasi haukkuminen jäädä päälle soimaan, oli tulos mieluisa. Kaikki osa-alueet olivat komiasti plussalla loppupisteiden ollessa 190 ja laukasvarmaksikin raitapaita kirjattiin :) Tuomarit pohtivat kovasti temperamentin kohdalla, että onko Kaida vilkais vai kohtuullisen vilkas, ja päätyivät lopulta jälkimmäiseen (mm. siksi että Kaida piti tuumailutaukoja välillä ennen kuin alkoi hommiin). Jos oltaisiin saatu temperamentista +3 arvosana, oltaisiin päästy loppupisteissä päälle kahdensadan!

Pisteiden osa-aluiden erittely löytyy Koetuloksia-sivulta ja myöhemmin on tarkoitus lisätä sinne myös linkki testin videointiin!

maanantai 9. lokakuuta 2017

Kaida vuonojen maassa

Nyt on nähty myös Norja ja Harstadin kansainvälinen koiranäyttely. Lähdimme sinne siinä toivossa, että saataisiin jotain parempaa kuin kesäinen EVA Ruotsista. Tämä tavoite sentään täyttyi, sillä tällä kertaa tuomari (tämäkin tanskalainen) antoi Kaidalle ERI SA:n :) Valioituminen olisi siis ollut selvä ELLEI samassa näyttelyssä olisi ollut paikalla toinenkin holsku ja sekin narttukoira Suomesta. Sekin sai ERI SAn avoluokasta ja tuomari palkitsi kilpasiskomme rotunsa parhaaksi. Kaida sai siis tyytyä kakkossijaan vara-sertin ja vara-cacibin kanssa. Norjassa ei näköjään ruusukkeita jaella kakkosille, joten saimme tyytyä "palkintokorttiin" joka oikeutti jopa 2,5 euron arvoiseen tuotelahjaan näyttelyn infotiskiltä. Sai sillä summalla valita jopaNorjan kennelliiton avaimenperän! :D



Majoituksineen, ruokailuineen ja matkakuluineen kakkosijan hakeminen Norjasta asti tuli kalliimmaksi kuin edes uskallan alkaa laskea. Positiivisesti ajatellen oli kuitenkin mukava saada Kaidalle ulkomailta Erinomainen arvostelu. Ja koska meidän ei tarvinnut jäädä odottelemaan ryhmäkehiä, meillä oli reilusti aikaa paluumatkalla pysähdellä ihailemaan vuonomaisemia kun kerran Lofottien juurella olimme. Etenkin menomatka Harstadiin oli ollut vähintäänkin jännittävä, kun Norjan puolelle saapuessamme alkoi hämärtää ja tihuuttaa vettä. Mutkikkaat ja kapeat vuonotiet olivat huomattavasti nautinnollisempia lauantaina selkeässä auringonpaisteessa verrattuna perjantai illan pimeään sadekeliin!

Perjantain aikana ajelimme päivässä Oulusta Harstadiin, mutta paluumatkalle olimme buukanneet B&B majoituksen matkanvarrelta Ruotsin Svappavaarasta. Vaikka lähdimme Harstadista hyvissä ajoin, maisemien ihailu, matkanvarren kaupoissa shoppailut ynnä muut aiheuttivat sen, että olimme Svappavaarassa taas vasta illan hämärtyessä. Onneksi saimme itse valita mihin aikaan meille valmistettiin sunnuntaille aamupala, joten saimme vedellä sikeästi unta palloon aikalailla 10 tuntia rankan ajomatkan päälle. Kaidakin vaikutti tuolloin univelkaiselta, eikä se aamupalamme jälkeen olisi halunnut poistua valtaamastaan sängystä lainkaan :D

No, tämän vuoden tavoitteet, kuten koularit HK2 ja VK1 sekä Ruotsiin ja Norjaan valioituminen ovat nyt yksi toisensa jälkeen kaatuneet. Eipä tässä konkurssissa auta muu, kuin yrittää uudelleen ensi vuonna. Ensi kesänä on seuraavat mahdollisuudet ulkomaannäyttelyihin ja talven aikana on myös aikaa pohtia, miten saisimme pk-kokeisiin maasto-osuudet onnistumaan.

Norjan parhaaksi anniksi taisivat jäädä matkan varren maisemat. Tässä niistä parhaita paloja, loput löytyvät albumista: www.flickr.com/photos/jenron87/albums/72157687741425163

Ruotsin Kiirunassa oli Mordor-tunnelmaa

Harstadistakin Kaida löysi hyvää puuta

Ennen Harstadia oleva silta, jolla riitti korkeutta!

Bogenin alueelta

Kaida kävi kokeilemassa voiko vuonossa uida - mutta kylmää taisi olla ;)

Narvikin taistelujen muistomerkillä

Upeita maisemia riitti joka puolella

Norjassa keli oli lauantaina kohdillaan <3

Ruotsin puolelle palatessamme Abiskossa oli taas pilvistä

Tunturipurojen raikkautta

keskiviikko 4. lokakuuta 2017

Vanhuus ei tule yksin

Tämän vuoden aikana on käynyt selväksi, ettei Nuutin askel enää nouse vanhaan malliin. Sillä ei ole esiintynyt pariin vuoteen ontumista tai jäykkyyttä levolta noustessa, kuten oli ennen Kaidan tuloa, mutta nyt uudet vaivat alkavat viedä voiton corgin vauhdista. Väkisinkin olemme joutuneet henkisesti valmistautumaan siihen ettei Nuutti ehkä ehdi nähdä joulua ja kymmenettä syntymäpäiväänsä.

Jo useampi vuosi sitten eläinlääkäri totesi Nuutilla asentotuntopuutoksia takaraajoissa. Tänä vuonna oikea takajalka on silmin nähden käynyt heikoksi: sen liikerata ei ole enää suora, ja viime aikoina se jaksaa kannatella takapään painoa yhä lyhyempiä aikoja kerrallaan. Molemmissa takajaloissa kynnet ovat kesän mittaan kuluneet vinosti, ja jopa varpaiden syrjissä on kaljuja laikkuja kun reippaan nostelun sijaan tassunsivut laahaavat maata kävellessä. Nuutin lenkit ovat selvästi hidastuneet, vaikka se yhä itsepäisesti haluaa välillä valita lenkkireitin pidemmän kaavan mukaan. Tosin Nuutin "pitkäkin" lenkki on  nykyään usein alle kilometrin. Eteenpäin töpöttelyn sijaan ukkeli viettäisi sen sijaan mieluusti tuntitolkulla aikaa puistonummilla rauhassa vaellellen ja jäniksenpapanoita laiduntaen.

Maanantaina 2.10 kävimme corgipapan kanssa vielä eläinlääkärillä tarkastuksessa. Kävimme läpi mm. Nuutin lääkitystä ja hoitohistoriaa. Olin itseäni psyykannut siihenkin, että eläinlääkäri suosittelisi vain eutanasiaa, mutta onneksi eläinlääkäristä voisimme vielä kokeilla tujummilla lääkkeillä. Oikea takajalka ei palpoinnissa tuntunut kipeältä, sen sijaan vasen koipi äärimmilleen taakse ojennettuna sai Nuutin vingahtamaan. Myös selkälihakset olivat hyvin kireät, johtuen varmaan pitkälti laiskan takajalan aiheuttamasta vinosta kävelytyylistä. Eläinlääkäri mainitsi, että oireilu voi johtua esimerkiksi välilevytyrästä, joka on vuosien mittaan kehittynyt selkärangassa. Saimme Nuutille tuttujen Rimadyl-tulehduskipulääkkeiden lisäksi myös Cabapentiini-liuosta, joka on etenkin neurologiseen kipuun hyvin pureva, pitkällä aikavälillä vaikuttava kipulääke sekä ihmispuolen Sirdalud-tabletteja eli lihasrelaksantteja. Kireille lihaksille lääkäri suositteli myös laserhoidon kokeilua. Kun lihasjumit saadaan hoidettua pois, Nuutin on helpompi kävellessä tukea takapäätään ja heikompaa jalkaa.

Lääkehoidolla saamme toivotavasti kuriin mahdolliset kivut, jotka ovat Nuutin liikkumista haitanneet. Takajalan hermotusta nekään eivät kuitenkaan voi palauttaa, mikäli hermosolut ovat sieltä alkaneet rapautua, tai jos esim. tyrä painaa jotain selkähermoa joka vaikuttaa takajalkaankin. Tiedossa siis on, että jatkoajalla corgi mennä porskuttaa...mutta ainakin toistaiseksi se vielä kaikeksi onneksi porskuttaa omana virkeänä ja eloisana omana itsenään!

lauantai 30. syyskuuta 2017

Leuka rintaan ja kohti uusia pettymyksiä: ALO-hakukoe vol 3.

Jälleen oli nieltävä tappion katkera kalkki, kun yritimme Kaidan kanssa viimeistä kertaa tälle vuodelle tulosta pk-kokeista. Hakukokeeseen ilmoittauduin yhä alokas-luokkaan, koska ajattelin että olisi mukava saada onnistunut, meidän osaamistasolle sopiva koesuoritus näin epäonnisen kauden päätteeksi. Mutta tämäkin päivä päättyi niin sanotusti nollille.

Koe alkoi maasto-osuudella, ja vaikka Kaida lähti hyvällä draivilla hakuradalle (vaikka jouduimme odottelemaan omaa vuoroa kolmisen tuntia), niin kaikki treeneissä opittu tuntuivat unohtuneen. Tutussa treenimaastossa Kaida kyllä upposi nyt tarkasti syvälle ensimmäiseen kulmaan, ja tuli sieltä reippaasti rullasuussa. Vauhdilla lähdettiin näytölle, mutta naamani venähti nopeasti kun tajusin, että nurkka johon Kaida minut johdatti, oli nurkkakreppejä lukuunottamatta tyhjä. Tuomari lohdutti, että oltiin jo kolmas rullakoirakko, joka otti samasta kulmasta valeilmaisun. No, aikaa oli vielä hyvin, joten uusi lähetys vasemmalle. Nyt Kaida ei mennyt kulmaan asti, vaan kaarsi vahvasti alueella eteenpäin ja katosi hyväksi toviksi metsänpeittoon. Muutamien kutsuhuutojen jälkeen se kirmasi luokseni rullan kanssa. En ollut varma mitä odottaa, mutta lähdin sen perässä näytölle. Alun reipas tahti kuitenkin lopahti kun saavuimme alueen takarajalle: Kaida oli kai kaartanut löydön luota kauempaa, joten se ei palannutkaan piilolle suoraan vaan tuntui hukkaavan reitin. Näin itse piilon noin 10 m pääässä, mutta en voinut enää antaa käskyjä Kaidalle. Pienen ihmettelyn jälkeen Kaida onneksi ponnahti vielä yhden mättään yli, bongasi piilon ja kävi näyttämässä sen. Ontuva näyttö vei jo toivoni, mutta palasimme vauhdilla keskilinjalle ja lähetin sen vielä oikealle. Sieltä Kaida merkkasi pian tiheän pusikon ja toi rullan varman oloisena. Otin taas näytön vastaan, ja seurasin reippaasti vetävää Kaidaa alueen perälle, joka oli toki tyhjä. Jo siitä, että tuomari lähti niin hitaasti peräämme keskilinjalta, vihjasi minulle että vedimme taas vesiperän. Ja kun kyseessä oli toinen valeilmaisu, niin koesuorituksemme päättyi siihen. Saimme yhdestä näytöstä ja työskentelystä 70 pistettä. Tottiksen ja esineruudun jätin tällä kertaa suosiolla väliin ja lähdin ajelemaan hieman nikotellen kotia kohti. Varsinkin kun huomasin Kaidan toisen etujalan anturan hieman irvistävän kosteassa maastossa juoksemisen jäljiltä, ajattelin että esineruutuakin ehdimme treenata ensi vuonna lisää.

Ensimmäisestä, HK1-koularin tuottaneesta hakukokeestamme on nyt reilu vuosi aikaa. Olemme siis vuoden ajan ehtineet työstää hakuradalla ilmeneviä heikkoja kohtiamme. Mutta mitä enemmän luulen meidän edistyneen, niin sitä heikompaa esityksemme on koetilanteessa. Kieltämättä olo on vähintäänkin neuvoton, selkeästi jokin koulutusmetodeissani nyt tökkii ja pahasti. Edistystä on tapahtunut joillakin osin (kuten pistolle uppoaminen ja umpipiilot), mutta sen sijaan uusia isompia ongelmia on tupsahdellut esiin kiihtyvää tahtia. Tuntuu, että kuluva vuosi on mennyt suurimmalta osin hukkaan pk-treenimme osalta. Koska syksylle ei taida enää lähialueilla haku- tai viestikokeita olla luvassa, joten taidamme pistää maastotreenit talvitauolle tämän viimeisen epäonnistumisen myötä. Nyt täytyy vakavasti harkita sitä, miten lähdemme ensi vuonna Kaidan kanssa treenaamaan, jotta emme tuhertaisi toistakin vuotta alo-luokan parissa ilman yhtäkään onnistunutta koesuoritusta. Ilmaisutavan vaihto rullasta haukkuvaksi voisi olla yksi ratkaisu, mutta toisaalta pessimistinä osaan kyllä kuvitella mitä uusia ongelmia senkin kanssa voisimme löytää.

Viime vuoden menestyksen jälkeen tämä koko vuoden jatkunut epäonnistuminen on aika lannistavaa. Mutta sitä kai koiraharrastus on, aina ei voi voittaa. Tai edes kokea onnistumisen elämyksiä pienistä edistysaskelista.

Viikon päästä olisi vielä edessä, toivon mukaan, toinen yrityksemme ulkomaan näyttelyissä: Norjan Harstadin kv-näyttely. Nyt olemme varautuneet hammastodistuksien ynnä muiden kera, mutta tämän vuoden trendin mukaisesti en uskalla toivoa menestystä myöskään näyttelykehässä. Ainoa lohtu on se, että paljon  huonommin meillä ei voi mennä, kuin kesän Ruotsin Svenstavikin näyttelyreissulla. Jos saamme jotain muuta kuin EVAn tällä kertaa, niin ehkä sitä pitää pitää pienenä työvoittona :D

maanantai 11. syyskuuta 2017

Kaidan eka viestikoe

Ei jäänyt viestikokeen maastosta paljoa kerrottavaa jälkipolville. Parit viimeisimmät treenit eivät oikein menneet putkeen, joten vähemmän yllättäen Kaida ei irronnut ekalle etapille B-pisteeltä. Se kyllä reagoi hyvin hetsaukseen ja oli kovasti menossa, ja starttasikin lähtöpisteestä kun lupa tuli....mutta lähti väärälle reitille. Lähetyspiste sijaitsi rinteen juurella raivatun rajalinjan kohdalla. Viestirata vain lähti raivatulta linjalta viistosti vasempaan . Kaida lähti (kuten aiemmin lähtenyt toinen voittajaluokankin koira) juoksemaan parikymmentä metriä väärää reittiä, ennen kuin siirtyi nenän perässä oikealle reitille mutta pysähtyi sitten siihen ihmettelemään. Uusin käskyn, mutta koira palasi takaisin, josta lähetin sen uudelleen. Taas Kaida ryntäsi matkana, mutta ei edennyt paria kymmentä metriä edemmäs, kun taas pysähtyi. Yritin epätoivoisesti minuutin ajan usuttaa sitä liikkeelle, mutta turhaan, ei lähtenyt. Olimme viimeisissä treeneissä joutuneet viimeisillä etapeilla käyttämään ääniapuja jotta etapit on selvitetty, mutta se kostautui nyt kokeessa. Kaida varmaan jäi epävarmana kuuntelemaan, kuuluuko A-pisteeltä huutoa, ja kun se ei kuullut mitään niin katsoi parhaaksi palata luokseni.

Kokeessa oli yhteensä 4 viestikoiraa, kaksi alokasta ja 2 voittajaluokan koiraa. Molemmista luokista sentään toinen koira sai ykköstuloksen onnistuneesti. Tälle vuodelle tuskin tulee enää meille sopivasti viestikokeita, joten nyt on ensi kesään asti aikaa treenata viesti kuntoon. Täytynee jättää ääniavut kokonaan pois ja keskittyä jonkin aikaa tekemään motivaatiotreeniä raitapaidan kanssa.

Ihan hukkaan viestikoe ei kuitenkaan mennyt, sillä näin kotikenttäkokeessa Kaida suoritti helkutin nätit tottikset! Koe aloitettiin tottiksella ja saimme siitä loppupisteet 93 :o Nyt kaikki meni aikalailla nappiin, jäävät toimivat hyvin (maahan menoa hieman ennakoi) ja noudot hyppyineen sujuivat tällä kertaa ongelmitta. Paukkuihinkaan ei reagoinut nyt mitenkään. Vaikka seuraamiskaaviossa Kaidan painaminen jalkaani vasten saa sen hieman edistämään, niin silti se on minusta pienempi ongelma, kuin liiallinen väljyys ja laiskuus seuraamisessa, jota myös on välillä ollut. Hyvä tietää, että tottiskin meillä voi sujua erittäin hyvin, joten voisin lopettaa stressaamasta itseni hengiltä sen takia :D

Viestiosuuksien jälkeen otimme vielä esineruutuun osaa ihan treenauksen kannalta. Se meni lähes samalla kaavalla kuin Kemissä: Lähetän Kaidan etukulmasta, koira juoksee ehkä puoliväliin ruutua ja kääntyy siitä. Keskeltä ruutua se bongaa nopsaan hajun, jota jää tarkentelemaan, löytää pienen neuloskäsineen ja juoksuttaa sen iloisesti minulle ekan minuutin aikana! Tuomari oli sama kuin Kemissä, tällä kertaa ei verottanut edes yhtä pistettä, vaan antoi esineruudusta meille 30 pistettä. Kiva saada näitä onnistumisia kokeissa, mutta toisaalta koira on nyt saanut harmillisesti vahvistusta siihen, että ei tarvi käydä ruudun perällä asti, kun lähempääkin voi jäädä esineitä etsimään. No, siihen täytyy treeneissä nyt keskittyä, ja haetuttaa siltä esineet ruudun perältä.

Ei auta nyt jäädä tuleen makaamaan, joten ilmoitin meidät tänään jo seuraavaan hakukokeeseen :D Kuun viimeinen päivä on Oulussa seuraava hakumittelö, joten täytyy kai lähteä korkkaamaan siellä avo-luokka...kauhistuttaa jo valmiiksi, mutta onneksi nyt on pari viikkoa aikaa hioa taktiikkaa. En ole ihan varma riittääkö se, mutta yrittänyttä ei laiteta! ;)



In English: We had our first messenger dog trials, but with no result. Kaida was too unsure to leave me from first sending point, so we got 0 points. That was not a big surprise as we have had just couple training sessions during last months. Kaida needs more practice and we will try again next summer! Even though the field part went badly, we got nice points from obedience and lost-object-search. Obedience trial was held in our "home fields" so Kaida had no problems this time. We got 93 points out of 100. I am very proud of that dog! And in object-search she found an object during first minute, so we got full score, 30 points :) Its good to know that we are at least good at something!